Istun yksin pimeässä. Katson peiliin, näen vain kyyneleet, jotka vierivät pitkin poskiani. Käännän katseeni pois ja katoan. Haljaisuus saapuu, ei kuulu ääntäkään. Minä joka peiliini katsoin peiliin katoan ikuisesti, en ollut koskaan, en olluut olemassakaan. Siihen jää vain yksinäinen varjo, jolla ei olle ystäviä, ei mitään. Vain kyyneleet, jotka ei lopu koskaan.
Selite:
Toivoisin et joskus kävis näin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tosi surullista :( koskettavaa,
mut tosi kauniisti kirjotettu.
jotain tuttua itsellekkin tässä.. :/
paljon jaksamisia sulle<3