Hei muru, susta jäi mulle vaan raastava suru.
Annoin kaiken jotta sä sen voisit heittää pois, mikäs sen kivuliaampaa nyt enää ois?
Mä muistan sen hymyn, sen kosketuksen, ne sanatkin, ihan jokaisen.
Sanoit mulle, ettei oo kuin, mustaa ja valkosta vaan
laitoit mut silti elään siinä harmaassa vaan.
Ois tyhmää ajatella että suhun koskee, ei sellaista olekkaan kuin krokotiilin kyynel. Sä otat otat ja otat, antamatta tilalle kuin vain sen mitä varovaisesti uskallat.. Mutta suahan ei pelota!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
