Tahdot pois luotani

Miksi sitä ainoaa ei saa,
sitä ainooa jota oikeasti rakastaa?
Aina joutuu vaan, rakastaa jotain turhaa joka lopulta sydeämeni jälleen kerran murhaa.
Sellainen saa tuntemaan, että minulle ei ole luotu sitä oikeaa. Rakkaus siis todellakin voi olla näin vaikeaa?
Tahtoisin tietää miksi teet näin, sanot rakastavasi, mutta silti tahdot minut pois luotasi.
Rakastatko jota kuta toista, aidosti? Vai kuuluuko hänkin vain typerään leikkiisi?
Tahdon kaiken jo tietää, kaiken tämän jälkeen mitä olen saanut sietää.
En usko enään tosi rakkauteen, sillä kaikki jota rakastan, nään kuihtuneen.
Ensin ne kukkii kuin maailman kaunein ruusu, antaa olettaa, että nyt tämä on sitä minun etsimää oikeaa.
Antaa rakastaa, katsoo minua kuin omaa rakastaan, sitten ottaa valttikortin pakastaan ja saavat tilalleni jotain paljon parempaa.
Jään aina etsimään, sitä oikeaa, mutta kauanko sitä jaksaa, sitä ei tiedä milloinkaan.
Sillä minä en luovuta, sillä minä jokainen hetki aidosti rakastan.