Toivon sinut luokseni

Runoilija Junu

nainen
Julkaistu:
4
Liittynyt: 9.5.2012

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Avoin
Huumorin tajuinen
Mieteiskelijä
Haaveilija
Kuuntelevainen
Auttavainen
Ahkera
Rohkea
Vahvat mielipiteet
 

Sinä pimeänä talvisena yönä, kun istuin jälleen yksin koulupöytäni ääressä. Katsoin taivaalle ja muistelin hetkiä kun olit vielä täällä kanssani. kyynel vieri poskeltain, kun sinä olit minun muistoissain. Sillä hetkellä taivaalle ilmestyi kirkas tähti joka valaisi minun kasvojain ja teki kyynelistäni timantin kimaltavia.
Se oli kuin merkki siitä että olisit kanssani täällä aina ja ikuisesti, niin kuin olit minulle elämäsi aikana luvannut. Otin puhelimen käteeni ja luin viimeisimmän viestin sinulta, sen sain viimeyönä... Siinä luki
''Tulee ikävä, mutta nyt on minun aikani lähteä. Muista, rakastan sinua aina ja olen kanssasi ikuisesti. Niin kuin olen sinulle luvannut, älä minusta huoli, jatka elämääsi rakas, olet ansainnut sen''
Aloin itkeä ja ikävöidä sinua entistäki enemmän!
Yritin soittaa numeroosi, mutta sitä ei ollut enään olemassa.
Sydämeeni alkoi sattua ja itkun äänet nousivat ilmaan.
Sen jälkeen tunsin oudon tunteen ja se tunne pakotti minut menemään ulos, joten menin taloni etupihalle.
Ulkona huokaisin pitkän huokauksen, huokauksesta syntynyt huuru lämmitti minun kasvojani hetkisen. Näin sen kirkkaan tähden taivaalla, joka oli valaissut minun kasvojani myös sisällä.
Katsoessani tähteä, selkääni tuli lämmin viima, käännyin katsomaan selkäni taakse. Minä näin sinut !
Sinä kävelit minun luokseni ja halasit, mutta en tuntenut lämpöäsi, kuulin äänesi ja näin kasvosi.
Kuulin sinun kuiskaavan minun korvaani ''Ikuisia olimme ja ikuisia olemme!'' Irroitit otteesi ja käännyit poispäin kävellen.
Minä huusin perääsi, kyynel helmet kurkussani...
''Älä jätä minua! En tahdo elää ilman sinua!''
Sinä vastasit ''Minun täytyy lähteä, minua odotetaan. Tulen ikuisesti olemaan kanssasi, vaikka et aina näkisikkaan minua''
Hän katosi kuin lumi hiutaleet, leijjailleen kohti tähteä.
Menin takaisin sisälle, puin yö vaatteeni päälle ja kapusin nukkumaan. Mietin häntä ja sanoin hyvää yötä, vaikka en tiennyt onko hän läsnä.
Silloin tunsin kuinka joku antoi suudelman minun poskellein ja minä vastasin suudelmaan hymyillen.

Selite: 
Olen tehnyt tämän runon 18.10.2007. Lisäilen tänne aluksi minun runo vihostani, runoja, jotka ovat siis monen vuoden takaisia, mutta eivät ole pääseet esille kovinkaan montaa kertaa.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot