Kätesi heilahti,
kipua poskessa.
Huutosi: huora,
kipua sydämessä.
Kätesi kurkussani,
tunnen kuinka happeni loppuu.
Päästät irti,
tipahdan polvilleni maahan.
Haukon henkeäni,
en saa happea.
Seuraavana aamuna,
kipua poskessa ja kurkussa.
Suurin kipu,
sydämessä.
Huutosi kaikuu korvissani,
huora.
Tunnen pakokauhua,
en uskalla lähteä.
Heräät,
pyydät anteeksi.
Anovasti ja katuen,
halaat.
Päivällä lähdet ulos,
illalla kun palaat olen lähtenyt.
Löydät lapun johon kirjotin:
en ole huora.
En palaa luoksesi enään,
koskaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Olen edellisten kanssa samaa mieltä. En hyväksy lyömistä fyysisesti enkä henkisesti kuin puolustautuakseen. Herätti myös kysymyksen, että miksi toinen teki noin?
kipua täynnä oleva runo, joka alussa sai olon surulliseksi ja haikeaksi. Lopussa suulleni nousi leveä hymy.
Runossa oli haikeutta, jossa silti oli vastustavaa voimaa! :D
surullinen on tää runosi, tulee oma kokemani mieleen... taitavasti kirjoitettu...