Muistan,
kuinka katsoin ja
kuuntelin.
Sinua katsoin.
Sinua kuuntelin.
Kirkkaassa päivänvalossa,
silti piilossa.
Et minusta tiennyt.
Mutta,
uskaltanut puhua en.
Kirjoitin vain mieleeni.
Kirjoitin runon rakkaudesta.
Leikin vain,
sillä olinhan jo
rakastunut.
Tai niin luulin…
Onnesta suruun.
Silloin puhua uskalsin.
Sinulle.
Surusta onneen.
Selite:
Näin alkoi yksi parhaimmista ajoista tämänhetkisessä elämässäni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
