Pilven hattaralla katson,
sinun sisäistä vaellustasi.
Katsoa vai katua.
Muistan,
kun kävelimme yhdessä
polkuja syksyn.
Hymyilit silloin enemmän.
Jokin muuttui sisälläsi,
kun lähdin luotasi.
Nyt olet siinä
ja minä täällä.
Päästät irti.
Tapaamme taas.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kivasti jättää tilaa mielikuvitukselle tuo viimeinen lause.
Jollain tapaa tämä on kovin herttainen runo.