Lasittunut katse.
Mustunut mieli.
Suru ja viha pojalla silmissään.
Katselee valkeaa maata.
Haluaisi vain unohtaa.
Jäädä makaamaan noihin tuskan liekkeihin mielessään.
Tuntea ikiroudan kaikkoavan, tuntea hetken elävänsä.
Huutaa raivonsa pois sydämestään.
Antaa tulisielunsa taas hengittää, liekkien kasvaa tuhopaloksi.
Jäädä katselemaan tuhkaa ympärillään, tuntea edes pienen hetken mitä on rauha...
Vielä jää katsomaan tuota lumista maisemaa, joka jonain päivänä tulee palamaan kuin nuo tuskaisen polttavat tunteet mielessään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
todella karu ja ajatuksia herättävä runo, joskus sitä voi vaan ihminen olla niin allapäin että tahtois kaikota kauaks pois ja lähtee..
todella hyvä runo. =)
Tykkäsin.