Pimeys ja hiljaisuus käsikkäin ympärillämme,
Kuitenkin äänistä koostuen,
oman maailmansa muodostaen...
sortuvan tunnelin kaukainen jyrinä,
orvon lapsen tukahtunut nyyhkäys.
Juomalaulut ja riehakas nauru.
Askeleet tunnelien uumenissa.
Kaikki limittäin, toisiinsa kietoutuen.
Rikollisliigat ja lapsiperheet,
liiketoimet ja varkaat.
Säröilleeet tunnelien seinät tihkuvat vettä, saastaa ja pölyä:
Alas tunneleihin.
Alas niiden elinalueille, joille ei enää ole pinnalla sijaa.
Tulevaisuus johon niin uskottiin,
se on tässä ja nyt.
Eikä Kukaan osannut odottaa mitä se toisi tullessaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herättää ajatuksia tämä. Hieno runo. Pidän.
Pysäyttäviä sanoja!