olen nähnyt kun taivas itkee,
itkee itsekeskeisyytemme tähden,
vaikeroi tämän hävityksen keskellä.
olen kuullut kuinka salamat murhaavat ihmisiä,
nähnyt kuinka luonto rankaisee meitä,
maailma vuodattaa vihansa maljan päällemme,
ei se jaksa enää katsoa ahneuttamme.
taivas vuodattaa kyyneleitä päällemme,
pahuutemme tähden,
maailma on meille vain leikkikenttä,
jota raiskaamme mielemme mukaan.
suolaiset kyyneleet valuvat tämän maailman silmistä,
musta veri vuotaa haavoistansa,
ei näy enää taivaan sineä,
ei puita korista lehtivihreä,
on vain liekkimeri jossa ihmisen saasta palaa,
se kaiken kauniin ja puhtaan nielee ja tuhoaa.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi