taas kuljen kotiin pitkin pimeää metsätietä
ei mikään valo valaise tietäni
on kuukin jäänyt pilvien taa
taas kuulen kuinka metsästä kantautuu pelottavia ääniä
ne taas saa mun ihoni kananlihalle
taas kiihdytän vauhtia ettei mikään mua kiinni saa
KERTO: ennen olin peloton
ennen vapissut en
sun läsnäolos rauhoitti mun sydämen
mutta kun sä lähdit pois
pimeys valtas mun sydämen
ja nyt pelko elämääni hallitsee
taas kuljen kotiin pitkin pimeää metsätietä
lumi hiljaa leijailee ja muun kasvoille putoilee
taas kuulen askeleet takanani käännyn enkä näe ketään
jatkan matkaa ja kuulen kuiskauksen
taas raastava pelko valtaa sydämen
taas kiihdytän vauhtia ettein mikään tai kukaan mua kiinni saa
KERTO: ennen olin peloton
ennen vapissut en
sun läsnäolos rauhoitti mun sydämen
mutta kun sä lähdit pois
pimeys valtas mun sydämen
ja nyt pelko elämääni hallitsee
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi