Energia ihmisten välillä on
kiehtova asia.
Kuinka se joskus väkisin vääntää
askeleet kulkemaan toista kautta
jo matkan päästä kietoo
tukaluuden kaulaliinaan
tekee kauneimmasta kamalinta.
Sitten on sinunlaisiasi.
Kun viimeisinkin varautuneisuusatomi
heittäytyy nauraen nurmikkoon,
pistävät joutessaan painiksi.
"Pojat, meitä ei täällä enää tarvita!".
Kun maailmankaikkeus ja
suloinen tyhjyys ovat
kädenojennuksen päässä.
Viereen istahtaminen on saapumista
kotiin rankan päivän päätteeksi tai
lepohetki leirinuotiolla.
Ja
katse.
Se laskeutuu lämpönä iholle,
kietoo silkkiviittaansa ja
soi sisällä vielä muistonakin.
Vain yhtä enää pyydän.
Anna kaipaukselleni kasvot.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihan huippua. Kiitos. Ja vielä hienoista aiheista.
Sivut