Avaan oven hiljaa, kuuntelen.
Ei, en kuule. En kuule häntäsi heiluvan.
Varovasti nurkan takaa katson,
Ei, en näe. En näe silmiesi tuijottavan.
Sohvalle istun, yli käsinojan ojennan käteni.
Ei, en tunne. En tunne ketään, ketä rapsuttaisi korvan takaa.
Mietin, toivon sinun olevan täällä.
Ei, et ole. Tuntuu niin tyhjältä, kun olet poissa.
Ei häntäsi heilutusta, ei silmiesi tuijotusta, ei korvan takaa rapsutusta, ei sinua. Vain...
ikävää.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tosi kauniisti olet kirjoittanut koirastasi ja ikävästä siihen.