Nimetön

Odotetuin olit kaikista,
helmeilevin ja kukoistavin,
kaikin puolin jaloin.

Jaloimpia olivat myös ystäväsi,
jotka matkaa kanssasi kulkivat,
reppusi täyttivät
ja omakseen ottivat.

Kerran tuntui siltä
kuin maailma olisi jälleen muuttunut
yhteiseksi maaksi,
vaikka aikaa oli kulunut
ja linnut jättäneet laulunsa.

Yhteisyys ei kuitenkaan tehnyt maailmasta kauniimpaa,
mutta aikaa oli
ja metsiä,
joista ei kuulunut huutoa takaisin.