sinä rakastat puolikasta kehoani, olet korjannut osan vajaavasta sielustani.
Aika on tehnyt minusta vahvemman, mutta myös välinpitämättömän
En pelännyt lähestyvää naiseuttani, vaan odotin. En tiennyt että vajavaiseksi voisin jäädä, kukaan ei siitä varoittanut, kaikki vain vakuuttivat että asiat järjestyvät aikanaan.
Taas kerran kun katson sovitus kopissa vajavaista kehoani, en itke, en iloitse, mutta ajattelen. "Voi sieluni temppeli, kyllä minä sinun kanssasi vielä jaksan, mietitään jatkoa joskus vanhempana."
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
