Muistan silloin joskus,
kun kuiskailit korvaani,
rakastavia sanoja, suuria tunteita.
Kerroit aina rakastavasi minua,
mutta sitten lähdit pois.
Käänsit selkäsi minulle,
kuin jollekkin viholliselle.
Kuiskaus muuttui huudoksi,
huuto muuttui vihaksi.
Tulin luoksesi ja kuiskasin korvaasi.
Muistutin meistä,
ja niistä suurista tunteista,
joita meillä oli ollut.
Mutta työnsit minut pois,
laitoit syrjään,
kuin jonkin edessä olleen esineen.
Selite:
Se jäi vähän kesken mut ihan sama..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
