Kuolema kohti kulkijaa,
varjojansa taivuttaa.
Mahtaako lopuksi ollakkaan,
niin kaameaa tavaraa,
kuin kuolemasta kerrotaan.
Suo kuolema rauhan revitylle sielulle,
ja ruumiille väsyneelle.
Parempi päästä pois,
ja lepäämään.
Kuin olla maailman riepoteltavana,
ja ihmisten leikkikenttänä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runo antoi paljon ajateltavaa. Jokseenkin melko haikea tunnelma, aiheelle kai melko ominaista.
Yksinkertaisella tavalla kirjoitettu, mutta silti kovin vetoava, ainakin nuo pari viimeistä lausetta.
mitäpäs mie... :D
löysit minut, ihmeellistä :DDD
hieno runo tämä...todella tykkäsin