Rakkaudestani sinuun

Sekoan,
en kaavoihini tahdo
enää kangistua.
Sekoan,
taas jälleen katseeseesi
sukellan
Liian kauniiseen.
Liian kauniiseen.

Kaiken muun unohdan
kun äänesi uppoan
ja hiljalleen alas vajoan,
tilaan unen kaltaiseen.

Sinä vierelläni kuiskit
sanoja kauniita.
Samalla korvaani
hellästi suutelet.
Nyt kaiken muun aion
unohtaa.

Tunteilleni antauduin
kun sua ensi kertaa kosketin.
Tämä on kuin kaunis satu,
tarina sinusta ja minusta,
meistä.

Tämä ei saa loppua.
Ei koskaan kadota,
tuuleen hävitä.

Vielä kerran jään syleilyys,
kosketan varoen.
Liikaa sua nyt rakastan.
Tämä kaikki ei mahtuis
ees sataan sydämeen,
ei edes tuhanteen.

Suutelen vaikka nokkosia
jos niin vaadit.
Sinut vain luonani pitää
tahdon.
Kirjoitan runoja ihollesi,
kauniita sanoja
merkityksellisiä,
kaikki tatuoituna ihoosi
merkkinä rakkaudestani.

Ole minun kokonaan, muuhun en suostu.
Sinua ei aio jakaa.