päivänsäde viimeinen

Runoilija katoavainen

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 5.11.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

kun he vannovat ikuista rakkautta
sinä uskallat viimein kohdata katseeni
suljen silmäni sillä minun on ihan hyvä näin

meidän ei tarvitse olla läsnä pahassa jos emme näe hyvääkään

minulla on vain yö ja kello ja haalea kahvi
me kun tarvitsisimme enemmän
jopa sanojesi merta paljon suurempaa

kai jo ymmärrät että varjoni eivät vettä pelkää

sinä kysyt uudestaan vaikka en koskaan ole vastannut
kaipaan uutta käsikirjoitusta
edessäni tyhjä paperi eikä kuiskaus kutita korvassa

lupaudut painamaan luomeni uniin sitten kun silmäni katsovat tyhjää

olimme aurinko ja kuu kunnes valvoitkin yösi
vaadit päästä kulkemaan pitkin väreilevää siltaani
varoitin peittävistä pilvistä sumuisena yönä

pääsit polttavan lähelle ja nyt rakas pysythän siinä

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Valloittavan kaunis runo suhteesta, joka on siirtymässä syvällisempään vaiheeseen. Varoitat etenemästä liian nopeasti, koska et ole vielä valmis.

Ihana runo, siis suorastaan i-ha-na runo! :)

Meinasin sanoa että toiseksi viimeinen säkeistö on ehdoton lempparini, mutta nyt kun luin tätä uudestaan, voisin lisätä listaan oikeastaan ihan kaikki säkeistöt. Hieno runo, todellakin. Pidän sanavalinnoistasi ja tavasta, jolla käytät niitä ja muodostat lauseita. Ei mitään massatuotantoa. Kaunis, koskettava kokonaisuus. Sait aikaan hieman surullisen ja haikean olotilan, se on hyvä merkki. Pidän, paljonkin.

Kaunis runo!

ahh.. uskomattoman kaunis rakkaustarina, hyvä, täydellinen. suosikit.

 

Käyttäjän kaikki runot