Uneton

Olen menossa nukkumaan,
en unta saa.
Yritän ajatella;
"Ei meidän välillä mitään ollutkaan"
Se on todella vaikeaa.
Se satuttaa.

Tuntuu yhdeltä tuskalta.
yksi sekunttivaan niin
kaikki ois taas ennallaan.
Mutta ikinä en voi unohtaa
niitä kolmea sanaa,
mitkä korvaan monesti kuiskasit.
Ne lämmitti, ja tyydytti,
mutta nyt ne mua itkettää.
En ehkä nää sua enää.

Mietin miten sut takas saisin,
en mitenkään.
Sanoit mulle;
"En rakasta sua enää, niin kuin ennen.
Enemmän kaverina kyllä.
Sun seuras mua ahdistaa
ja mun tunteet sua kohtaa haihtuu."

En jaksa tätä takkaa yksin,
tarvitsen todellisia ystäviä.
Yritän ajatella jotakin muuta,
mutta sinä pyörit mielessäin.

Kiitos Sanna, kun jaksat olla
mun tukena.
Ilman sinua mua ei varmaan olisi
enää tässä maailmassa.
Tuija serkkuakin kiittää saan,
kun omalla esimerkillään
mua käy auttamaan.

Kertoessaan tunsin kyyneleten
valuvan poskellain.
Se ehkä jopa vähän helpotti
ja nyt vasta unta saan.