Istun yksin kotona, rauhassa.
ei kukaan täällä ole enää kanssani.
Minä itken sydämmestäni,
sen tuskan jonka minulle aiheutit.
En hän välitä enää kuin ystävänä.
En ole enää se kulta,
joka pyydettiin; "virelle jää".
Se on ohi nyt ja itkettää,
minun kultani jätti tänään.
En vain enää jaksa elää.
Nyt tuntuu,
kuin minua ei enää tarvisi herättää.
Voisin rauhassa itkeä ja nukkua pois.
Ei tarvisi enää miettiä,
kuinka sanoit mulle;
"Tykkään susta koko aika
vähemmän ja vähemmän."
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
