Yksi ilta pahoitin mieleni.
Ajattelin,
kuinka erillainen olen.
Ystäväiseni suuttui minulle
ja olin allapäin.
Pelkään,
että menettäisin hänet.
Ei, en jaksa.
En jaksa yrittää mitään.
Silmissäni sumeni.
Hetken.
Tunsin olevani kärpänen,
joka oli liiskattu seinään.
Ei, en kerennyt lentää pois,
vaikka kuinka halusin.
Ennen, kuin se oli liian myöhäistä.
Ei kukaan mun oloa voi ymmärtää,
siksi lasken katseeni
ja hetken
toivon olevani muualla.
Ymmärräthän Antti kulta.
En tahtonut sua loukata.
En ikinä, en ikinä niin sinulle tekisi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi