Havahduin
keskellä
-ei mitään.
Talojen ja hullujen
ympäröidessä minuuttani,
elämän väsymyksen painaessa
ohi vaeltavien harteita.
Olin eksyksissä.
Ovelta ovelle kulkien,
kysellen tutulla nimellä
vakuuttaen muistavani sinut.
Kohdatessamme
ajattelin,
ettei tänne kukaan kuuluisi.
Pysyvästi.
Paras sinun on olla siellä
purattamassa väsymys kasvoiltasi.
Taivas on
kirkkaampi
kotiin palattuasi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi