Aika, tylsänä teränä sielussani
ja rakkauteni kiertävänä kätenä
Nurmella polvillani, suolajuovaiset kasvot, ihmisraunio
Ajalle en pärjännyt, mutta vaalimani
rakastavien muistojen lehto
Sai nähdä demonini
Tehtävänään
tehdä kaltaisekseen kaikki muistamani
kaunis ja rakastamani
Nimesi, sanasi, tekosi, raunioina demonien jäljiltä
sulautuivat hitaasti hiljaiseen, harmaaseen sieluuni
Tasaisen harmaata, helppo vaeltaa,
mutta kämmenen alla
kylmässä tuhkassa
aavistaa
lehdon
ja osan itseään
Demonien palkka.
Selite:
Terä sielussa kerää jo arpikudosta...mutta silmäyskin ensimmäisiin näistä kahdeksasta on kuin juoksisi sen terän kahva edellä seinään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
