Pilvettömänä kesäiltana
Kävelen viettävää asfalttia,
tunnen itseni vahvaksi.
Hetken ajan
luotan itseeni, kohtalooni,
onneeni, tarpeellisuuteeni.
Terveellistä välillä,
tuntea onnea itsestä.
Eikä pelkästään rakastettuna olosta,
tai toisesta ihmisestä.
Aina kuitenkin,
vahvanakin.
Kaipaa sitä ihmistä,
ei yksin selviä.
Ainakaan täydellisen ehjänä.
Rakasta vaan hyvä ihminen,
mutta muista;
vain koossaoleva sielu
voi rakastaa toista.
Selite:
Pitäkää ihtenne koossa.:)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo. Ensin pitää olla itsensä kanssa sinut, itsensä paras ystävä :)