Olipa kerran
pieni minä.
Hän oli aivan
kuin sinä.
Hän halusi tanssia,
laulaa ja nauraa.
Auringossa kasvaa,
pimeydessä nukkua.
Mutta tuli kylmä yö pimeä,
tuli hahmo suuri ja musta.
Sille tiennyt ei hän nimeä,
mutta tiesi sen olevan tehty surusta.
Haavoitti ihoa,
pirstoi luuta.
Repi sielua,
kahlitsi suuta.
Olipa kerran
pieni minä.
Ei ole hän enään ollenkaan
kuin sinä.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi