tuskainen elämäni

synnyin vuonna 1992, perhe elämäni oli silloin jo aika riekaileina. isäni on alkoholisti, joka pahoinpiteli perhettäni. isäni ryyppäsi ryyppäämistään. äitini oli tuskissaan hän yritti ymmärtää isääni. joka ilta äiti ja isi riiteli ja karkasin yöllä aina koivun oksalle istumaan oli talvi tai kesä sinne minä menin yö vaatteissani 4vanhasta lähtien. ja suostuin sisälle vasta kun isäni oli sammunut. pelkäsin henkeni edestä pienestä lähtien. isäni ei lopettanut juomistaan vaikka äitini uhkasi muuttaa pois kotoa ja viedä lapset mukanaan, iskä paskat välitti. sitten äitini otti ja lähti, me muutimme äidin kanssa 4kk poies, sitten isä sanoi että lopettaa juomisen että tulkaa takaisin. äitini uskoi. ei ei olisi kannattanut uskoa sama helvetti vaan jatkui ja yltyi. ja lähdimme kokonaan. isäni otti uuden naisen jonka kanssa asuu vieläkin. niin monesti olen ollut mustelmilla ja verillä sen juopon takia. nytten sitten puoli vuotta sittten lopetin suhteen isääni kokonaan kun hän oli haukkunut äidille äitin ja minut. huommenna pitäisikäydä katsomassa miten isä voi, vaikka en haluaisi katsoa kun hän juo itseään hengiltä. mutta mulla on isää ikävä ja rakastan häntä, mutta anteeksi en pysty antamaan. elämäni on muutenkin ollut tuskaa. sairastuin 07 vuoden alussa vakavaan masennukseen ja karkailin kotoani ja ryyppäsin itseni huonoon kuntoon olin aivan laiha ja sain psykoosin, kiitos alkoholin. psykoosissa meinasin saada itseltäni hengen pois monesti. monesti olisin saanut apua mutta kielsin kaiken ja sanoin että mulla on kaikki hyvin. elikkä valehtelin ja lääkärit ja kaikki uskoivat niin sitten 07vuoden lopussa aloin huononemaan entisestään, jouduin raiskauksen uhriksi ja pidin sen omana tiietonani, syytin itseäni raiskauksesta. psykoosi yltyi ja paniikki ja ahdistuskohtaukset alkoivat. makasin kuukausia sänkyni pohjalla en käynyt koulua tuskin edes syömässä. voimani olivat lopussa, mietin sängyssäni "olisiko kaikki helpompaa jos kuolisin?" ei en antanut itseni tappaa itseäni perheeni takia. kaverini hylkäsivät minut, sillä hetkellä kun apua olisin tarvinnut. joulukuussa 07 tunnustin lääkäreille kaiken ja he laittoivat lähetteen psykiatriselle osastolle. tuli 08 vuos . helmikuussa kaverini tappoi itsensä. murruin lopullisesti. maaliskuussa pääsin hoitoon ja hoito auttoi nopeasti koska sairaalassa olin vain 2kk.. elokuussa 08 huomattiin että olin raskaana. :S 4kuulla, abortti oli vaikea saada. raskautta ei huomattu.(pillerit pettivät) (piiloraskaus) tein abortin, vaikka pelkäsin masentuvani. mutta silti ajattelin niin että lapsen ei olisi hyvä tulla maailmaan, olisin huono äiti.. erosin samaan aikaan pitkäaikaisesta poikaystävästäni... nytten olen sitten saanut elämäni kuntoon vaikka kovia on tultu koettua.