Puut pudottavat lehtensä kun
kävelen halki synkän ja sateisen polun.
Saavun kotiini,
se kaipaa lämmitystä,
niinkuin minäkin lämpöäsi, kiihkoasi.
Sytytän takan, käperryn viltin alle ja nukahdan.
Unessa olet vierelläni ja suutelet hellästi.
Viet minut korkeammalle kuin kukaan muu,
olen aikoihin onnellinen enkä enää pelkää.
Olet kaikki mitä tarvitsen koska olet sinä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Syksyisin on takka ja viltti tarpeen sateesta tullessa.
Runossasi hehkuu lämpö ja Rakkaus!
Rakkauden kaipuuta. Kaunis.
Mystisen kaunis runo. Näen tämän kuvina
Romanttinen
rohkea
Ihana syksyinen luonto,kodin lämpö ja myöskin rakkautta ja romantiikkaa.Hieno runo.
Kauniita kuvia lukijan verkkokalvoille maalaat, intiimejä, romanttisia.