Arvotonta,
hän sanoo
ja minä lasken pääni
myöntymisen merkiksi
vaikka riidan pitkät sormet
hivelevät rosoisia poskiani
joihin maailman tuulet ovat iskeneet
aivan liian monta kertaa
sillä minä en pukeudu
ei minun tarvitse enää
maskini karisi pois
ja nyt he tietävät
ettei minun sielustani yksikään kolkka
ansaitse lohduttajaa
ja minä myönnyn
vaikka haluaisin huutaa
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| heartshapedbox | minun myrskyni, ja vihasit sitä | 5.10.2007 | 1 | Runo |
| heartshapedbox | tuulet, aivan liian monta kertaa | 27.9.2007 | 1 | Runo |
| heartshapedbox | rietas häkkilintuni, lennä | 25.9.2007 | 0 | Runo |
| heartshapedbox | he jäävät puhumaan | 24.9.2007 | 1 | Runo |
| heartshapedbox | ei enää pois, kiertokulku, olen saapunut pisteeseen | 20.9.2007 | 0 | Runo |
| heartshapedbox | telija, Valeh? | 18.9.2007 | 0 | Runo |
| heartshapedbox | minä rakastan sinua | 15.9.2007 | 0 | Runo |
| heartshapedbox | he tietävät minusta kaiken kävelytavasta | 11.9.2007 | 1 | Runo |
| heartshapedbox | eikä kukaan, minun kaupunkini | 9.9.2007 | 1 | Runo |
| heartshapedbox | Mitä tänään katsottaisiin? | 4.9.2007 | 0 | Runo |
Kommentit
Tässä on läsnä monta tunnetta, johon osaan samaistua vaikka jokainen kokee omalla tavallaan. Tässä on läsnä kaikki olennainen ilman mitään ylimääräistä. Kipeydessään kaunis.