Pyryn muistolle

Poika paras tänään lähti,
ikävään suureen meidät jätti.
Yhdessä koitettiin kaikkemme,
vielä jos hetken aikaa saisimme.
Tuli isotassulle eteen määränpää,
joka on jokaisen pakko joskus ylittää.
Hetki kun menee, muistamme varmaan,
miten piristit päivät sateisen ja harmaan.
Nuuhkit aina tuomiset kaupasta,
sehän oli sinusta hauskaa vasta!
Kovin paljon pusuja annoit,
ja lammasta, lempileluasi kannoit.
Sinun mäntypuusi kasvaa pihassamme,
sitä katsoessa aina sinut muistamme.
Hiljakseen vaan lyheni taival tassun,
pienen velmuilija höpönassun.
Ympärilleni katson jatkuvasti kotona,
miksei meidän Pyry ole paikalla?
Missä on ääni tassujen,
missä haukku hurjien?
Et pikkuinen onneksi joutunut kärsimään,
jäät ikuisesti muistoissamme elämään.
Viimeiseen saakka jaksoit olla iloinen,
aina niin reipas, urhea ja positiivinen.
Vierelläsi loppuun asti olimme,
sen ja paljonkin muuta olimme velkaa sinulle.
Mamma halusi sinulle muistorunon kirjoittaa,
jäämme sinua Pyry kovasti kaipaamaan.
Tassustasi kiinni pitäen loppuun asti