En jaksa enää
pitää kiinni, tietäen
että putoat kuitenkin
turha huutaa
kun olet jo hypännyt
Kumpa olisin vain paalu
johon nojaat
Mutta kun olen se perustus
jonka varaan kaiken olet jo laskenut
En minä osaa
pitää sinua pystyssä
Minun maani on liian epävakaa
Et siinä mitään saa kukkimaan
Olen liian janoinen
Omat juuret
jo tukehdutin
Selite:
olen pahoillani.
sillä ei ole nimeä...vielä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Routaa. Ehkä joskus tarvitsee olla kärsivällinen ja vaan odottaa kevättä.
Se on iso vastuu olla se, joka kantaa toista. Ehkä joskus pitää vaan luovuttaa, antaa jonkun muun kantaa välillä.
Tekstistä muuten: yksinkertainen ilmaisu toimii ja voimistaa sitä isoa huokausta, mikä tulee esille. Tää vaikuttaa hyvältä suunnalta jatkon kannalta.
Koskettavaa tekstiä, kauniisti kirjoitettu. <3