Nainen antaa lyödä itseään keskimäärin 80 kertaa ennen kuin lähtee väkivaltaisesta suhteesta, kertoo minun psykologini ja katsoo miten minä puren huulta aina vain kovempaa, lopulta niin kovaa että veri purskahtaa suuhun ja kyyneleet pääsevät silmistä poskille. Minä olen antanut sinun lyödä itseäni ainakin 800 kertaa etkä silti ole koskaan, koskaan ollut minulle väkivaltainen.
Muistan miten paras ystäväni antautui miehelle joka oli vähällä tappaa hänet. Muistan miten ihmettelin miksei hän päästänyt irti, kadonnut mieheltä joka kaikella rakkaudellaan aiheutti hänelle vain mustelmia ja särkyneitä ajatuksia. Miten sitten kun se mies hänet lopultakin jätti hän soitti minulle ja kuulosti avuttomalta, eksyneeltä itkunsa keskellä. Miten hänelle ei jäänyt enää mitään.
Silti minä en koskaan ymmärtänyt miten väkivaltainen sinä olet minulle. Sillä rakas, sinä raatelet minua, kerta toisensa jälkeen sinä pahoinpitelet, lupaat tämä ei toistu ja minä uskon ja sitten teet sen taas ja taas ja taas ja taas ja taas. Kun ystäväni sanovat että jokin on vialla, että sinussa on vialla, minä puolustan sinua ja sanon että et sinä tahallasi, ei vika sinussa ole vaan minussa, minusta johtuu se kaikki paha mitä meidän väliimme pääsee, minusta kaikki käärmeet ja halkeamat, minusta jokainen ongelma. Vakavien keskustelujemme keskellä sinä saatat sanoa ei kai kaikki voi sentään vain minun vikani olla ja minä myötäilen että eihän mikään, ei mikään voi sinun vikasi olla, sinä, toisin kuin minä, et tee mitään väärää. Sinä olet oikeuden perikuva ja sinusta voin peilata kaikkea pahaa mitä minun sisältäni lähtee.
Tuhat kertaa minulle on sanottu ettei tämä ole minulle hyväksi, että minun on nähtävä eteeni, lopetettava pimeässä kulkeminen ja jätettävä taakseni tämä kipu. Tuhat kertaa minä olen vastannut ettei tämä kipu sinusta johdu, että syy on jossakin minun vioistani, ja jokaisella tuhannella kerralla olen vilpittömästi uskonut että kyse on minusta, minusta ja aina vain minusta.
Minun psykologini kertoo että olen henkisen pahoinpitelyn kohteena joka kerta kun sanot ne asiat jotka saavat minut itkemään, repimään ihoa saksilla, käpertymään pieneksi nurkkaan ja haluamaan kadota. Sillä rakas, vaikka sinun kosketuksesi ovat höyhenenkevyitä, hyväileviä, silti ne jättävät minuun mustelmia sillä sanoillasi sinä lyöt, kuristat ja raavit. Sinä saat minut tuntemaan itseni mitättömäksi, turhaksi, kauttaaltani pahaksi ja rumaksi, maailman itsekkäimmäksi olennoksi. Sillä minussahan on oltava vika kun saan sinut kiipeämään sillankaiteelle kerta toisensa jälkeen, minussa on oltava vika kun sisäreitesi täyttyvät verisistä ruudukoista ja pääsi räjähtää. Minussa on oltava vika.
Rakas. Minä en tahdo luopua sinusta, minä en tahdo avata silmiäni, minä en tahdo myöntää että vika voisi joskus olla muuallakin kuin minussa. Minä en tahdo nostaa syytteitä sinua vastaan, en tahdo uskoa sitä mitä minulle kerrotaan. Ja silti minun on nyt lähdettävä, jätettävä tämä väkivaltainen suhde, sillä se 80 kertaa on täyttynyt minun kohdallani jo niin monesti että seuraavasta kerrasta räjähdän.
Rakas. Sinä olet raadellut minua jo riittävästi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
