Muistutus siitä, kuinka ihminenkin on vain ihminen. Elämässä tapahtuu paljon, ja kaiken joutuu ottaa vastaan, joskus väkisinkin. Ei tarvitse olla maailmaa kannatteleva Atlas: riittää, kun on oma itsensä ja tekee parhaansa.
"Äidin lanteille me rakennetaan. Äiti sortuu, mutta rakennetaan." Lauleli Alangon Ismo. Rajansa kaikilla ja monesti ihmisten mielikuva vahvuudesta on vääränlainen. Apua ei mukamas saisi pyytää ja yksin pitää pärjätä. Siinä juurikin on mielestäni katastrofin resepti. Yksi muurahainen ei ole mitään, mutta keossa on todella paljon voimaa. Runoihin on hyvä purkaa tuntojaan ja sehän on juuri sitä ettei kärsi hiljaa yksin. Ihmiselle on ääni annettu ja sen pitää kuulua.
Kommentit
Kiitos vielä kommentistasi❤️.
Ole hyvä vain ❤️ ansaitsit joka sanan!
Kaunis ja syvällinen runo!
Sivut