Kuolleiden runoilijoiden seura

Runona runosta
niin kuin ihminenkin
huomaa eläneensä ilman elämistä
katsonut vain ohikiitäviä hetkiä
tarttumatta kiinni

Kyyneleet ovat vettä vain
ei niitä kannata tuhlata
rakkaus on vain serotoniinia,
sen voi korvata suklaalla
tai pavuilla

Elämmme kuolemaa odotellessa
vaikka emme myönnä
Hetki meni
Me seisomme silti tässä