Ei ole paratiisia vailla käärmettä,
ei maljaa vailla myrkkyä,
ei yötä vailla tähtiä
ei päivää vailla varjoja
maiset eläimet kuolemaa kavahtavat
kuten ihminen omaa sydäntään
jonka kuolemalla kadotetut itseään ravitsevat
kuten elävätkin vain kuolemasta virkoavat
minä olen nimetön hauta sille, joka kerran oli
ja joka kauttani kerran taas hengittää
elämäni kuljen nukkuen kuolleiden unta
ja uneksiessani viisikannat kuin maagikon kädet
taas rukoukseen yhtyvät
luo korkeimman ylentyvät
ja hänen voimaansa alhaallakin loistavat
täydellistääkseen ykseyden ihmeen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
