Katsoimme taivasta
Tähtien ilkkuvaa välkettä
Kuu loisteellaan meihin valaa
Lopun ajan varjon
Hymyilimme tietäen
Että aikamme olisi päättyvä
Ehkä nopeammin
Kuin luulimme
Silti olimme valmiita
Katsomaan toisiamme
Viimeisen kerran
Kosketin poskeasi
Kävelin pois pitkin rantaviivaa
Oloni oli haikea
Mutta silti
Kovin helpottunut
Selite:
Aina välillä käy näin, tiesimme kyllä että näin käy. pidimme silti kiinni. mutta kun se aika tuli. osasn päästää irti, yllättävän helposti
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Osaat tuoda tosi hyvin tunnelman esille tässä runossa.Melkein itkettää kun tää on niin kaunis runo.Suosikkeihin :>.