love u

Se liekki syttyi mun sisällä.
Se syttyi, kun tajusin, että olen osa sun elämää, merkitsen sulle jotakin.

Siitä liekistä tuli pakkomielle. Pakkomielle josta en edes halua päästä eroon. Se on jotakin jolla elän.

Tajusin, että et ole soittanut koko päivänä. Ajattelin heti pahinta, olet vihainen.
Mulle selvisi, että ajattelet samaa. -"Mietin jo, että mistäs nyt ollaan vihasia kun ei ole puhelua kuulunu tänään."
En mä vois sua vihata, ikinä. Tunnen paljon, rakkautta ja vihaa. Vihaan sua eniten tässä maailmassa, mutta samalla olet mun elämän suurin rakkaus.

Nyt kun meidän välit on oikeasti rikki, olen onneton.
Koko ajan meinaan ottaa puhelimen käteen, mutta ylpeys. Se helvetin oksettava asia estää mua soittamasta. Meidän riita on ihan turhan päivänen. Ei siinä ole mitään järkeä.

Sulla on narut tällä hetkellä käsissä. Sä nautit siitä. Sä haluat pitää ne narut itelläsi. Pidä vaan, mä tykkään kun käsket mua, huudat mulle ja kerrot mulle kaiken.

En tiedän tuutko koskaan ymmärtämään miten paljon rakastan sua. Sitä ei voi ääneen edes kertoa.

Toivoisin, että voisin päästä sun pään sisälle, ymmärtää edes jotain sun vihottelusta.

Itken harvoin, mutta sä sait mut itkemään. Itkin sun takia. Tulen aina itkemäänkin.

Aika näyttää, mutta voisiko joku siirtää sen ajan taas hetkeen kun ollaan vaan me kaks just niinku ennen.

Sä mulle viimeks totesit, että vihaat mua. Niin mäki sua. -"Muista, että rakkaus ja viha kulkee aina käsi kädessä."