Katkeamaton silta,
vankka kuin kätesi, kun varoen minuun koskit.
En minä hajoa, kuiskasin.
Murtua kuitenkin saatan
ja herkistyä liiaksi.
Katso minua nyt,
kun alastomana edessäsi seison.
Katso mitä murtuminen sai aikaan.
Huomaatko vuosien arvet ranteissani?
Huomaatko kuinka silmäni ovat tummuneet
pidätellessään tuhansia kyyneleitä?
Entä näetkö käteni, ne ovat pitäneet
sinusta kiinni, hyvässä ja pahassa?
Huuleni joiden läpi henkäys kulki,
kun yritin pyytää anteeksi.
Et nähnyt, et kuullut.
Ohi katsoit ja vaikenit.
Enää ei ole mahdollisuutta,
vaikka varoen koskisit.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
