Nimetön

Pakkasin laukun
kaksikin
Mielessä vain
tietenkin

Jos antaisin arjen olla
ja lähtisin
Lennonhan saisi
parilla sadalla
Osaisiko sitä ostaa
menoa
ilman paluuta?

Kun rohkeuden
luottoraja ylittyy
keksii kutsua
itseään realistiksi

Onnittelee syyttä itseään
Ei arjessa silloin
mitään hienoa
kun tarjolla on vain
tuulta Tuiran silloilla
ja merkityksettömiä iltoja

Tästä haaveilin
kuinka vähän silloin tajusin
Ja kuitenkin,
kuitenkin
sain mitä halusin

Jos nyt lähtisin
pettäisin kai vain itseni
sillä se joka jää
on vahvempi
kuin se
joka pakeni

Ainahan voi pakata
vain pakkaamisen ilosta