Tuoksussa syksyisen metsän,
aamuisen kuulaan,
korret huurteesta kimaltaa.
Männyn latva kahahtaa.
Kaulaansa kurkottaa
kääntelee, kuuntelee.
Käy kohina latvustossa.
Suo pulppuaa teerten sointuja,
varvikko kutsuu niitä.
Usvan seassa
toisiaan uhkailee,
pyrähtää
nokalla kopauttaa.
Siivet pörhöllä,
kulmiaan kohottaa
kuningas soitimen.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| revontulten tytär | Rakasta metsää | 2.5.2022 | 2 | Runo |
| revontulten tytär | Pelkoni | 2.1.2014 | 1 | Runo |
| revontulten tytär | Vaiti niin | 19.5.2013 | 1 | Runo |
| revontulten tytär | Viimeinen | 19.5.2013 | 6 | Runo |
| revontulten tytär | Aamun kimallus | 12.4.2011 | 6 | Runo |
| revontulten tytär | Hiljaisuuden tuska | 1.1.2011 | 2 | Runo |
| revontulten tytär | Unohdan | 13.8.2010 | 1 | Runo |
| revontulten tytär | Puhut jugoslaviaa | 13.8.2010 | 3 | Runo |
| revontulten tytär | Erämaan kutsu | 26.3.2008 | 2 | Runo |
Kommentit
Upea runo, johon voi melkein mennä sisään; tuoksuihin, ääniin, näkymiin.
Ihana luontoruno.
Hieno runo.Pidän:)
Mukava oodi kevätaamulle, joihin teeren soidinpulputus tuo omanlaisensa tunnelman.
hyvä
Raikasta lukea aamunkimalluksestasi nyt kun aamut ovat jo kallistuneet keväästä melkein kesään :) Yhtä kauniina on luonto tässä kuin mitä se on livenä nyt. Runossasi se on aistittavissa, käsin kosketeltavissa ~niin eläväinen se on. Silti siinä on taspainottava rauha.