Hämärässä huoneessa
kuulen oman kuiskaukseni:
"Rakas...?"
Ei vastausta.
"Hyvää yötä kulta."
Hiljaisuus...
"Rakastan sinua."
Vain tasainen hengityksesi.
Hämärässä selkäsi ääriviivat.
Hiljaisessa huminassa
seuranani särkynyt sydän.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| revontulten tytär | Rakasta metsää | 2.5.2022 | 2 | Runo |
| revontulten tytär | Pelkoni | 2.1.2014 | 1 | Runo |
| revontulten tytär | Vaiti niin | 19.5.2013 | 1 | Runo |
| revontulten tytär | Viimeinen | 19.5.2013 | 6 | Runo |
| revontulten tytär | Aamun kimallus | 12.4.2011 | 6 | Runo |
| revontulten tytär | Hiljaisuuden tuska | 1.1.2011 | 2 | Runo |
| revontulten tytär | Unohdan | 13.8.2010 | 1 | Runo |
| revontulten tytär | Puhut jugoslaviaa | 13.8.2010 | 3 | Runo |
| revontulten tytär | Erämaan kutsu | 26.3.2008 | 2 | Runo |
Kommentit
surullinen..kyynel
Koskaan ei saisi mennä nukkumaan
kertomatta rakastavansa toista.
Surullinen runo, jossa kuitenkin rivien välissä pieni toivonpilkahdus.