"Tunteeko kaltaisesi ihminen itseään koskaan yksinäiseksi?"
Kysymys soi päässäni
Se toistuu tasaisin väliajoin
Ihan vain, aina toisinaan.
En muista kuka niin kysyi,
Mutta muistan kuinka oudolta se tuntui.
Olen ollut elämässäni enemmän yksin,
Kuin moni itseään yksinäiseksi kutsuva voi kuvitellakaan.
Takana on tuhansia tunteja
Vain yksin
En ole nähnyt vertaistani
Enkä tule näkemään.
Julkisesti olen sika
Sisäisesti omaan niin herkän omatunnon, että kukaan ei sitä uskoisi.
Yhdenvertaisuuden hauraus käsitteenä on selvää
Kukaan ei voi olla minä, joten kukaan ei voi olla vertaiseni
Kuitenkin
Rinnalleni haluaisin vertaiseni
Mutta on vain itsensä jalustalle nostavia diivoja
Ja huonoon oloonsa rappeutuvia surkimuksia.
Todellisuudessa luonteeni ajaa ihmiset luotani
Puhelimeni soi vain kyydin tarpeessa
Seurani kelpaa vain hyödyn toivossa
Enkä muka voisi koskaan tuntea olevani yksinäinen?
Vertaiseni taas
Ovat kaltaisiani toiselta laidalta
Eivätkä ymmärrä tai edes halua ymmärtää millainen minä olen
Ja miksi olisin heille samanvertainen.
Kyllä
Useammin, kuin uskottekaan.
Mutta voin aina paeta sinne, mitä muut eivät ymmärrä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
