sen puute tekee elämästä tyhjän
kuin arkun, johon ei löytynyt täytettä
kuin huoneen, joka unohtui seinien väliin
se täyttyy kyllä
mutta kuka haluaa huoneen täynnä pölyä?
ilman sitä ei ole mieltä elää
olo on kuin unohdetulla
kuin vaasilla, joka unohdettiin ullakolle
kuin kuvalla, joka jäi aurinkoon
ne löytyvät kyllä
mutta kuka haluaa pirstaleisen vaasin
tai haalistuneen kuvan?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hienosti kirjoitettu runo, pidän
vau...osuu
Joskus sen puute muistuttaa siitä minkä arvoista se on.
Ja miten hyvältä se tuntui kun sitä vielä oli elämässä.
Vanha haalistunut valokuva myös tarjoaa peilin menneeseen, vaikka kuinka ajan ankaruus sitä olisikin koulinut.
Hienoja mielikuvia herättää kirjoituksesi.
Kiitos.