Anteeksi, Freija

Anteeksi Freija,
minä pilasin kaiken.

Sinä toit eteeni miehen pörrötukkaisen,
joka soitti soinnun jokaisen,
joka lauloi kuin enkeli ja joka
loisti valolla retkeni.
Minä arvostin häntä toden teolla,
jopa pitelin itseäni taka-alalla,
jotta hän kukoistaa ja olisi kaunein
kukka tän maan.

Ei hän pyytänyt paljoa, ei mitään suurta,
mutta hänen vuoksen en tehnyt muuta,
kuin annoin ja annoin, ja peräännyin
vähin sanoin.

Anteksi Freija,
minä tuhosin sun työn.

Sinä annoit minulle kauniin kuolevaisen,
yhä edelleen häntä muistelen.
Sinä tiesit paremmin, siksi pyydän
sinulta anteeksi.
Aika kulutti minua, jäi jäljelle vain kuori,
minä olin kokematon nuori.
Miten rakkautta voi ikuistaa, jos
sitä ei osaa tunnistaa?

Freija, olen pahoillani.
En ole aloillani.
Minun sydän lyö kuin rumpu,
ja minusta tuntuu,
ettei yö anna minulle rauhaa.
Minä kannan tätä kaunaa.

Freija,
älä tuo minulle vielä uutta.
Ensin minun pitää tuntea rakkautta
itseäni kohtaan.