joskus vain tekisi niin mieli laittaa ase ohimolle ja laukaista... josko silloin joku huomaisi minut vai olinko pelkkää ilmaa.... jäisikö kukaan kaipaamaan minua... ei vain aina jaksa olla hymy kasvoilla ja olla kaikille mieliksi... koska tulee minun aika olla jollekkin ihmiselle se tärkein.... muuta en haluaisikaan muutakun olisi kenenkä syliin saisi painaa pääni ja kertoa murheet... se sama tuska ainakun uskaltaa ihastua ihmiseen niin se vaan ei ole molemmin puolista.... tai se on vain aivan väärä aika kun ihmiseen ihastuu.... tuntuu jot kuinka kauan sitä ihmistä koetellaan jot joku asia vain onnistuisi.... kun menee joskus vähäkin paremmin niin joka ikinen asia kaatuu yhtäaikaa päälle... kuinka kauan tätä paskaa oikeasti jaksaa....
Selite:
ajatuksia mitkä on ollu jo pimennän aikaa mielessä eikä niistä pääse irti...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
