Ihmettelen sitä mikä saa mut nauttimaan,
tuntemaan sisälläni rauhaa.
Ajattelemaan elämääni, pahaa puolta,
kokematta tuskaa, jota muuten pelkään.
Rakastamaan hetkiä uudelleen,
jotka jo sydämmeltäni tyhjentänyt.
Ihannoimaan tunnetta, jonka luullut menneen ohitse.
Kaipuuta en tunne ollenkaan, nään vain tulevaisuuden jota odottaa.
Tunnen nousevani ilmaan, leijuvani vapauden satamaan,
jossa hiljaisuus vastaanottaa, ja pienin puhalluksin eteenpäin työntää
kohti sitä mikä odottaa.
Pehmein askelin ilman kiirettä lähenen sitä valoa tunnelin päässä,
jossa lämpö tekee iloiseksi, turvalliseksi ja tärkeäksi.
Ote siitä minkä hiljaisuus on tuonut lähemmäksi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
