Toisinaan minä ikävöin
niitä päiviä,
joihin me hukkasimme itsemme,
kun huominen oli pelkkä aavistus,
kun ei ollut väliä,
mitä me oltiin
vai oltiinko me ollenkaan
Silloin aika saattoi juosta
aivan liian nopeasti
ja toisinaan se venytti minuutteja tunneiksi,
tunteja ikuisuuksiksi
Me hukuttiin valokeloihin, rankkasateisiin ja bensiinin katkuun
ja me nauroimme ja olimme niin helvetin kauniita,
kauniimpia, kuin kukaan muu
Me oltiin ikuisia ja me elettiin
me elettiin täysillä,
me elettiin reunalla
tai keskellä väkijoukkoa
Me katseltiin yötaivasta
ja niiden kaikkien tähtien alla
me rakastettiin maailmaa ja maailma rakasti meitä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kivoja muisteloita
tän fiilis puhuttelee.