Tulet luokseni
keskellä yötä
kun minä vielä
hengitän unen makeaa usvaa
Ihosi tuntuu lämpimältä
kylmissä sormenpäissäni
Sinä vavahtelet
Painan pääni syliisi
ja autosi etupenkillä
olemme hetken kahden
Vain sinä ja minä
Helmikuisessa yössä
kaikki on niin kaunista
jopa minäkin
eikä meillä ei ole kiire mihinkään
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kauniisti kuvaat herkän hetken.
Kolahtaa ja kovaa.
Voi, onpa kaunis ja vangitseva runo. Helmikuun pakkasen voi melkein tuntea.
Tästä on löydettävissä hyvän olon hetki.