Kosto epäpyhälle minälle

Runoilija ZombiriA

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 28.3.2005
Viimeksi paikalla: 8.12.2023 1:47

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Poissa silmistä, poissa mielestä
 

Luulin ettet ikinä ymmärtäisi kysyä,
Mutta eräs päivä sanoit kuulleesi vierailta
Katsoit minua silmiin syyttäen epäpyhää minääni
Enkä kyennyt enää valehtelemaan
Kauniit silmäsi estivät sen punaisina tiputtaen kivullisia kyyneleitään
En voi, en kehtaa pyytää anteeksi
Vaikka tahtoisin
Ei ole mitään...
Mitään mitä voisin enää vuoksesi tehdä
Minä torjun itseni
Ja lähden pois
En voi katsoa surullisia kasvosi
Nyt ne lyövät enimmäkseen tulta,
Eivätkä päästä enää minua lähelleen
Taivas myrskyää, ja sataa kaatamalla
Menen paikkaan jossa kohtasimme ensimmäisen kerran
Käyn makaamaan vihreälle nurmikolle
Sade kastelee minut läpikotaisin ja saa vartaloni kohmeeseen
Palelen, jäädyn, haluaisin mennä pois mutta en pysty enää nousemaan
Tajuan miten kohtalo haluaa minut omakseen
Tämä on kosto väärästä työstä
Nyt ainoa asia mitä voin sinulle sanoa;

Minä todellakin rakastan sinua.

Selite: 
Joskus aikoja sitten tehty tuosta vain
Kategoria: 
 

Kommentit

kosketti..

kosketti..

 

Käyttäjän kaikki runot