Aurinko laskee kerrostalojen taa.. Kultaiset auringonsäteet hyväilevät kasvojani lempeästi.. Vain tuuli liikkuu lisäkseni katolla.. Tunnen kuinka se kutsuu minua, ja hellästi siirtää hiukseni kasvojen edestä.. Nousen seisomaan, ja katson kohti horisonttia. "Vapaus koittaa", totean ja levitän käteni levälleen. Linnut kahahtavat lentoon läheisistä puista, ja lentävät käsieni alta. Astun reunakke ja katsahdan alaspäin..
Totuuden hetki on koittanut...
Selite:
no ei nyt niin sanotusti ole edes runo... oma uneni, joka vaan tulee yhä uudestaan ja uudestaan...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
